Ranskanbulldogit ovat suloisia. Niin olimme päättäneet kun kaverimme kertoi yhdellä tutullaan sellaisia olevan. Ja olivathan ne. Mutta mikään pennuista ei tuntunut kuitenkaan siltä meidän koiralta. Ja kyllähän sen pitäisi tuntua siltä että tämän minä haluan - eikö vain?
Tämä koira-asiahan ei ole ihan loppuun asti mietitty vielä. Onhan meillä tuo yhteishuoltajuuskoira, joka tulee ilostuttamaan viikonloppujamme kerran, pari kuussa. Välillä on suuri helpotus lähettää se toiseen kotiinsa, etenkin silloin kun se on ruikannut jonnekin. Viimeksi olohuoneen paperinarumatolle....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti